Ensimmäisessä kirjoituksessani haluan puhua siitä, kuinka Herra vetää ihmisiä ylös syvistä kuopista lujille kallioille ja antaa heidän elämäänsä uuden virren veisattavaksi.
Kerron tähän alkuun erään tositarinan eräästä tuntemastani ihmisestä.

Nuori, 16-vuotias tyttö on alkanut tämän vuoden puolella parantumaan vakavasta masennuksesta. Hän on lyhyen elämänsä aikana kokenut paljon, liian paljon. Hänellä on ollut hyvin paljon itsetuhoisuutta, hänet on raiskattu, hän on menettänyt läheisiään. Hän on käynyt riparin, vaikka ei ole uskossa, ainakaan kovin vahvasti. Luulen, että hänen elämänsä viimeisin käännekohta ei tapahtunut sattumalta hänen käytyään rippikoulun. Mielestäni ripari valmisti hänet viimeiselle pitkälle ylämäelle kuopasta pois. Nyt hän jo pian laittaa jalkansa lujalle kalliolle ja jatkaa elämää, niin kuin ennen. Ja mikä tärkeintä, Jumala lähetti erään ihmisenkelin riparille tätä nuorta tyttöä varten. Ihmisenkelistä tuli tytölle tärkeä ja ihmisenkeli on ollut suurena apuna pelastaen tytön kerran jos toisenkin. Tämä nuori nainen on saanut kokea paljon, ja tulee kokemaan jatkossakin. Tiedän, että hän joutuu luopumaan ihmisenkelistään melko pian, mutta onneksi hänellä on vielä ystäviä, niin uusia riparilta saatuja kuin vanhojakin. Tiedän, että hän tulee selviämään. Luotan häneen. Hän on vahva.

Laittoiko tämä tarina miettimään? Esimerkiksi omaa elämääsi? No, en saarnaa siitä sen enempää, mutta toivon että mietit onko oma elämäsi sittenkään niin pahassa jamassa kuin luulet sen olevan. Tai jos oma elämäntarinasi on yllä olevan kaltainen, toivon että muistat, ettet ole yksin. On monta, jotka voivat samaistua tuohon tarinaan, osittain tai kokonaan.

Mutta miksi hän aloitti nousunsa juuri riparin jälkeen? Minä rukoilin hänen puolestaan, pappimme rukoili hänen puolestaan, muutama uskossa oleva ystäväni rukoili hänen puolestaan. Hänellä oli rukouspiiri ympärillään. Tämä ei voinut olla sattumaa, ripari antoi sen tytön elämän ympärille uskovaisten suojakehän. Kehää pitää kasassa Isämme.
Niin kuin psalmissa 40, Herra kuulee huutoni, säkeissä 2-4 sanotaan:

"Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni
ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta
upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi."

Vaikka tämä nuori tyttö ei välttämättä osannut odottaa Herraa,
minä odotin hänen puolestaan.
Vaikka tämä nuori nainen ei osoittanut avunhuutojaan Herralle,
Herra kuuli ne.
Vaikka tämä nuori tyttö ei uskonut Herran nostavan häntä kuopasta,
se oli silti Herra.
Vaikka tämä nuori nainen ei ylistä kiitoslaululla Herraa,
minä teen sen hänen puolestaan.

Herran Armo ja Rakkaus on ihmeellinen asia. Saamme nauttia niistä tänäkin päivänä.

Tähän loppuun pieni rukous.
"Isä, anna meille taas tähän päivään Voimasi. Anna meidän tuntea Herra Sinun Armosi ja Rakkautesi. Paranna meistä ne, jotka ovat jalkojesi juuressa loukkaantuneita. Anna voimia niille, jotka eivät jaksa enää seistä omillaan. Anna viisautta niille, jotka ovat eksyksissä. Pidä kädestä lapsiasi, etteivät he kaatuisi. Ole kanssamme tänäkin päivänä.
Aamen."